Vammalassa vuonna 1971 koulutieni alkoi ja sain kirjastokortin. Kortin numero on 1078, se on ensimmäinen kirjastokorttini. Pahvia, vaaleansininen ja muovikuorinen. Sen takapuolelle merkittiin palautuspäivä, palautukseni ovat jo myöhässä jos ja kun jotain lainasin. Pitääkin soittaa ja kysyä, onko minulla sinne jotain palautettavaa.
Muisti palauttaa, mutta kun en muista. Dementia armahtaa, niin sanotaan. Mutta onko tämä dementiaa, jos ei muista tarkkaa päivää milloin piti palauttaa?
Kerron lainojeni tilanteen, soiton jälkeen. Tänään on koulut ja koulukirjasto kiinni, maanantaina tarkistan lainojeni saldon.
Koulu on, kirjasto on lainaamo ja lainat on palautettu. Lainaan silti idean.
Lainaamon ideaa voisi laajentaa, on varmaan laajennettukin. Lainaamo on hyvä, silloin kun pitäisi lainata jotain. Kaiken ei tarvitse olla omaa, sillä oma on itsekästä. Oma antaa väärän kuvan, väärän identiteetin siitä kuka sinä todellisuudessa olet. Et ole se, joka omistaa. Olet se, jonka kaikki on.
Koulu on, kirjasto on lainaamo ja lainat on palautettu. Lainaan silti idean.
Lainaamon ideaa voisi laajentaa, on varmaan laajennettukin. Lainaamo on hyvä, silloin kun pitäisi lainata jotain. Kaiken ei tarvitse olla omaa, sillä oma on itsekästä. Oma antaa väärän kuvan, väärän identiteetin siitä kuka sinä todellisuudessa olet. Et ole se, joka omistaa. Olet se, jonka kaikki on.
Saadusta menetyksestä
VastaaPoista"Elämä vei minulta kaiken sen minkä luulin voivani omistaa ja antoi
minulle kaiken sen mitä en voi koskaan saada."
http://olenmitaolen.blogspot.com/2010/08/saadusta-menetyksesta.html