"Torstaina, 16. kesäkuuta 1904 aamupäivällä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli tulossa johtamaan senaatin istuntoa. Hän käveli seurueineen poikki Senaatintorin. Eugen Schauman seurasi Bobrikovia senaatin ylimmän kerroksen ikkunasta, ja kuuli kuinka tämä astui ovesta yksin sisään ja lähti univormuun ja päällystakkiin pukeutuneena, salkkua ja kävelykeppiä kädessänsä kantaen kulkemaan hitaasti ylös portaita. Schauman vetäytyi ikkunasta ja alkoi laskeutua portaita alas kohti Bobrikovia. He kohtasivat toisen kerroksen porrastasanteella. Schauman oli kysynyt aiemmin lääkäriystävältään, kagaalin jäseneltä Einar Runebergiltä, mihin tulisi ampua, jotta laukaukset olisivat tappavia. Schauman otti esiin FN Browning M1900 -pistoolin, astui Bobrikovin eteen ja ampui kolme laukausta lääkäriystävänsä antamien ohjeiden mukaisesti kohti Bobrikovia. Ensimmäinen laukaus kimposi univormun napista ja toinen jykevästä rintapielen Pyhän Vladimirin I luokan rististä kaulaa naarmuttaen. Kolmas, tappava luoti osui vyönsolkeen, joka murskaantui. Luoti ja soljen kappaleet tunkeutuivat Bobrikovin vatsaan. Tämän jälkeen Schauman astui pari askelta taaksepäin ja ampui kaksi laukausta sydämeensä.
Suomalaiset näkivät teon kansallisena urotyönä, ja Schauman korotettiin kansallissankariksi. Riemu maassa oli niin suuri, että jotkut varovaisuuden unohtaen uskalsivat jopa liputtaa. Yliopiston sijaiskansleri, valtioneuvos Thiodolf Rein julisti, että murha oli ”kaikkien puolesta suoritettu itsepuolustusakti”. Teko koettiin yhteiskunnalliseksi hätävarjeluksi ja uhrikuolemaksi. Suomalaiset odottivat vapauden koittavan, kun suomalaisten oikeuksia kovasti polkenut Bobrikov oli poissa tieltä.
Yleisradion Suuret suomalaiset -äänestyksessä vuonna 2004 Eugen Schauman äänestettiin kaikkien aikojen 34. suurimmaksi suomalaiseksi."(Wikipediasta poimittua).
Mikä saa ihmisen tekemään teon, jonka Eugen Schauman teki? Harkittu murha. Esimerkkinä tämä on ihmisille, jotka haluavat päästä historian kirjoihin, vaikkapa murhaamalla jonkun yhteiskunnan vaikutusvaltaisen henkilön. Murhalla oli merkitystä, suomalainen itsetunto ja itsetietoisuus omasta kansallisesta identiteetistä sai nostetta. Mutta kuitenkin, olisiko ollut muita vaihtoehtoja? Olisiko Suomi jäänyt itsenäistymättä ilman tätä murhaa?
Kuuntelin sivukorvalla, kun äiti kulki noin 10-vuotiaan tyttärensä kanssa liikekeskuksen aulassa. Tyttö pyysi jotain, johon äiti sanoi: "saa pyytää, saa olla ilman". Mietin, että aina saa pyytää, vaikkei aina saisi saalistakaan. Kalastaminen ja pyytäminen, ne ovat meillä verissä. Kenties Eugen Schauman valitsi tämän tavan pyytää huomiota itselleen ja hän siinä onnistui. On kuitenkin paljon muitakin keinoja ja välineitä pyytää, murha on aina murha. Eugen ei itse tuosta tekonsa kautta saavutetusta "saaliista" kostunut kuin mielikuviensa kautta. Hyvin suunniteltu on hyvin tehty, mutta murhaan tuo sanonta ei oikein sovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti