Vapaat radikaalit

Radikaaleja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Che Guevara, M.A. Numminen, Veikko Vennamo, Marx, minihametta käyttävä nainen 1960-luvulla, hipit, punkkarit, Eino S. Repo, Hannu Salma, Irwin Goodmann ja aikoinaan myös tämä kone jota naputtelen. Paljon vapaita radikalismin henkilöitymiä ja radikaalisia keksintöjä niin tekniikan kuin kulttuurinkin saralla. Mutta nyt puhutaan paljon vapaista radikaaleista, miksei puhuta vangituista?

Vangitut radikaalit on yleensä poissa silmistä, mutta yhden vangitun radikaalin löysin Wikipediasta:

"Abu Hamza al-Masri on egyptiläissyntyinen Isossa-Britanniassa asuva radikaali muslimisaarnaaja, joka tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankilaan murhaan kiihottamisesta saarnoissaan." 

Radikaalit voivat olla siis vaarallisia, kuten oli aikoinaan myös Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela. Ajat muuttuvat, vaarat sen myötä.

Ihmisen vanhenemista ajatellen vapaat radikaalit ovat myös vaarallisia. Jos nyt miettii vaikkapa tuota Abu Hamza al-Masria niin on siinä kyllä perääkin, mutta nyt kirjoitankin tästä asiasta solutasolla. "Elimistön puolustusjärjestelmän pettäessä vapaat radikaalit sitoutuvat salaman nopeasti solujen makromolekyyleihin. Solukalvon ja soluorganellien lipidiosien hapettuminen eli härskiintyminen johtaa soluvaurioihin."(Studia generalia 2000) http://www.kotu.oulu.fi/avoin/yleisoluento/arkisto/2000/00_artikkeli1.htm

Pitäisikö vapaita radikaaleja kaikesta päätellen vangita enenevissä määrin? Vapaus ja radikalismi eivät ole terveellinen vaihtoehto ihmisille, vai onko?

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/06/runoilija_giorno_on_viiden_vuosikymmenen_radikaali_1759858.html?origin=rss