Temppeli

Kaikilla on mahdollisuus olla tai olla olematta. Itse päätämme mitä olemme, kun emme ole sitä mitä olemme. Silloin, kun päätöksemme perustuu oman itsen muodostamiseen, pohjimmaisena motiivina on olla niiden haaveiden ja tavoitteiden mukainen, mitä itsellemme olemme asettaneet. Se on ikään kuin rakennus, oma "temppelimme", jonne palvomaan tulee se itse jolle se on rakennettu.

Rakennusmestarina oman itsen temppelissä, moni katselee sitä ihaillen ja moni kauhistuu. Mitä olisikaan pitänyt tehdä toisin, mitä muutoksia pitäisi tehdä? Mitä varten palvoa kuvaa, joka ei kuitenkaan ole ikuinen? Kaikki päättyy aikanaan, myös se temppeli minkä olet itsellesi rakentanut. Jotain jää piiloon, se ydin. Ytimesi, sielusi jää varjoon.

Temppeli on paikka, missä pitäisi hiljentyä, siksi se on rakennettu. Temppelissä meidän on tarkoitettu hiljentyä ja etsiä henkisyyttä ja hengellisyyttä - itse elämää. Se on temppelin syvin tarkoitus, löytää teennäisyys ja löytää ikuisuus. Se, että temppelissä käydään kauppaa, jonka pohjimmaisena motiivina on ahneutta, kateutta, vihaa, katkeruutta ja itsekkyyttä, on temppelin häväistystä. Temppelin seinällä on kello, josta tarkkaillaan aukioloaikoja ja kiirehditään hamuamaan itselle kaikki se mitä katsotaan itselle kuuluvan. Silloin temppelisi palvelee omahyväisyyttä ja itsekkyyttä, sen olemus on muuttunut kauppapaikaksi. Jeesuksen vertaus tästä pyhäinhäväistyksestä on Raamatussa, se on metafora ihmisen herättämiseen tutkiskelemaan omaa sydäntään. Oletko kauppapaikassasi vai temppelissäsi?