Asenteita on maailma tulvillaan. Ajattelu sulkee "mekanismeja", jotka muutoin tunnistaisit ja aistisit olemisen piiriin kuuluviksi ja arvokkaiksi tuntemuksiksi. Valmius empatiaan löytyy, aktivointi käynnistyy kun asenteet poistuvat. Aukeaa ymmärrystä sellaisesta, mikä on ollut piilossa. Kaikilla on mahdollisuus antaa ja vastaanottaa empatiaa, kun vuorovaikutuksessa on läsnäolon voima. Empatiassa ei ole sääliä, sympatiassa on. Sääli on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia. Rakkaudellisin keino huomioida toinen on olla hänen kanssaan yhtä, empatia on tämä liima.
Sympatian ja empatian ero? Asenteiden ja ajattelun kautta tarjoillaan teetä, laihaa sympatiaa. Rakkaus toiseen olevaiseen on uppoutumista itse elämään ja toisessa olevan elämän aistimista samaksi elämäksi, mikä sinussakin on. Sitä ei saavuteta "ajattelen sinua"-asennoitumisella, se saavutetaan kokemalla rajattomuutta, jossa solut ovat samaa sykettä. Ero on samaa luokkaa, kuin onnellisuuden ja ilon. Onnellisuus on ajassa koettavaa iloa, ilo on ajattomuuden olemus.
Mielenkiintoinen artikkeli, joka sivuaa edellä kirjoittamaani:
http://www.tiede.fi/uutiset/3918/ihonvari_ohjaa_empatiaa
Hieman erilainen tarina. Kaveri oli tippunut kaivoon, sympaattisena menin kaivoon auttamaan häntä. Oltiin kumpikin kaivossa. Empaattisena heitin köyden ja hilasin kaverin kaivosta ylös. Tässä tuo empatia on jo parantajan tasolla.
VastaaPoistaKertomassasi tarinassa "parantaja" on paitsi empaattinen niin myös ongelmanratkaisija. Mutta eikö empatia itsessään olekin juuri maailman parantamista?