Puolustusvoimien liputuspäivä. Tulee vielä aika, jolloin puolustusta ei tarvita. Tulee aika, jolloin puolustusvoimat voidaan oikeasti liputtaa pois. Historiasta on opittu, että maassa on aina armeija. Joko oma tai toisen valtakunnan. Tulee aika, jolloin ihmistä ei enää ole tai on. Kaikki loppuu aikanaan, rajat kaatuvat kun ne kaadetaan.
Olisiko kuitenkin niin, että kun ei ole puolustettavaa niin ei ole tarvetta puolustautua? Olisiko niin, että kun olisi rajattomuus ei olisi rajoja mitä pitäisi puolustaa? Vai onko se utopiaa? Vai valinta, sota tai utopia?
Olen käynyt armeijan, jossa opetetaan tietyllä tapaa olemaan ajattelematta. Se pitää armeijan puolustukseksi sanoa, siellä ollaan oikeilla jäljillä. Ajattelemattomuus ja mielen vapauttaminen egon alaisuudesta 'syvimmän itsen' käyttöön on kuitenkin aivan eri asioita. Tiedostamattomuus ja tiedostaminen, niissä on eroa kuten kuolemassa ja elämässä. Puolustusvoimat perustelee olemassaoloaan aivan kuin egokin puolustaa olemassaoloaan. Kukaan ei saa loukata koskemattomuuttani, minä olen arvokas tai tarvitsen yhä enemmän. Puolustautumista kuoleman keinoin elämän puolesta, ajattelun harhaa - sotaista meininkiä.
Kummasteletko koskaan, miten vahva on tradition voima? Asevelvollisuus on iskostettu meihin lujasti kiinni. Asevelvollisuus, joka antaa luvan tappaa. Eri aikoina on eri säännöt, ihminen laatii sääntönsä tilanteen mukaan. Egon rakenteet, ne niitä sääntöjä laatii. Ne eivät ole loogisia evätkä oikeudenmukaisia. Yhden kirja mukaan tappaminen on kielletty, toisen kirjan mukaan sallittu. Ei, siinä ei ole järkeä lainkaan. Elämää kunnioitetaan kun on rauha, elämää tuhotaan kun on sota.
Sota on mielentila, sitä se on eikä mitään muuta. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa huvikseen, sehän on aivan mielisairasta. Mietitään sitten traumoja, joita henkiinjääneet ja omaisensa menettäneet ovat saaneet. Rakennetaan yhteiskuntaan tukiverkkoja, joilla pelastetaan mitä pelastettavissa on. Pidetään keräyksiä sotaveteraanien ja orpojen hyväksi, annetaan kuntolomia ja mitaleja, leipää ja myötätuntoa. Korostetaan uhrauksen merkityksellisyyttä, uhri on annettu valtiolle joka on virkaatekevänä jumalana. Hyvä, että pidetään huolta.
Tämänhetkisyyden läsnäolon voima määrittää meidän tulevaisuuttamme, haluammeko sotia? Pitäisi vain käyttää älyä eikä sotia olisi lainkaan. Silloin voisimme liputtaa puolustusvoimille viimeisen kerran. Sotaan tarvitaan mieltä ja tulivoimaa, ei mielettömyyttä. Tämänhetkisyyden oivaltaminen ainoana todellisuutena vie pois tarpeen puolustautua, rajata ja vihata.
Värkissä ei ole mitään vikaa, silloin kun se on työkaluna. "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä." Aivot, niiden kapasiteettia vähätellään, jos ei uskota että niillä ei olisi parempaa käyttötarkoitusta kuin sota. Ajattelun kautta se ei onnistu, työkalun ominaisuudessa kyllä. Työkaluna ne ovat silloin, kun ego on poissa.
VastaaPoistaSodat eivät ole lajimme yksinoikeus vaan eläinkunnassakin tuo ilmiö tunnetaan. Isossakirjassa mainitaan Taivaassa muinoin syttyneestä sodasta enkelivoimien välillä?
VastaaPoistaLuulenkin tuohon rajattomuuden rauhan tilaan pääsemisen mahdottomaksi pitkälläkin aikajänteellä.
Hyvä ja paha, ilman toista ei ole toista. Oma sisin itsesi ja ulkoinen minäsi, on totuttu ajattelemaan että ne ovat samaa ykseyttä. Kaksinaisuuden kautta tarkasteltuna ne ovatkin toistensa kääntöpuolia. Aidolla Rakkaudella ei kuitenkaan ole kääntöpuolta, ja sen saavuttaminen ei ole mahdotonta vaan se on välttämätöntä. Aikajänne, sen voi unohtaa - muutos tapahtuu vain ja ainostaan tässä hetkessä ja sen läsnäolossa.
VastaaPoistaTotta on, että luonnossa on julmuutta. Mutta kuka määrittelee, että se olisi ajatteluun perustuvaa? Luonnonlait, ne ovat erilaisia kuin egon rakenteiden kautta muotoutettu ajattelu. Ei eläimillä ole pohjalla kateutta tai katkeruutta, halveksuntaa tai itsetuntonsa nostamisen tarvetta. Ne ovat mitä ne ovat, ei ihmisen tarvitse tässä suhteessa olla eläimen kaltainen. Ihmisellä on upeat aivot, silloin ne ovat hyvässä käytössä kun ne ovat työkaluna.
Enkelien välinen sota. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuka tätä sotaa oli todistamassa. No, oletetaan että enkelit sotivat. Oli mustat ja valkoiset enkelit, olisiko sodan aihe ollut tämä dualistinen jako hyvään ja pahaan. Pimeyteen ja valoon. Kummallakin on kannattajansa, myös täällä maan päällä.