Kun myrsky käy merellä ja merimies on rannalla, ei hänellä ole mitään syytä olla huolissaan, sillä maata on jalkojen alla. Huoli tulee ystävistä, jotka ovat merellä. Huoli on kuitenkin turha, sillä kuolema ei häntä kosketa ja ystäviensä laita on samoin – koska kun tuulet puhaltaa, ne raikkautta luovat ja uuteen paikkaan laivan tuovat. Jos huoli ilmaantuu, merimiehet ovat kadoksissa. Kadoksissa omassa itsessään, vaikkei heillä olisi "oikeasti" mitään pelättävää.
Vastarinnattomuus ei ole 'tahdotonta' antautumista ajan virtaan, vaan virrassa virtaamista virran virratessa tiedostaen virran virtaukset. Antautumista ohjaa pyrkimyksen voima ja sitä seuraa pienuuden ylistys, kun hyväksytään täysin se 'mikä on niin on'. Vastarinnattomuus on itse 'elämän' vastaanottamista, ei elämälle vastaanpanemista. Vastaanotto on monesti myös antamista, antaminen vastaanottamista.
Vastarinnattomuus on viesti tietoisuuden hyväksymisestä itse 'tietoisuudelle'. Tietoisuus vastaa: jos tekemiseen tulee este, niin kierrä se. Se on älykästä neuvontaa 'minältä', keholle ja mielelle - toimijalle tässä maailmassa. Nyt on kevät, pian kaivetaan vesiletkua esiin. Pestään autot, teranssit, pihat ja kastellaan talven pölyt pois. On puhdistuksen hetki, vesi virtaa vapaasti kun ollaan plussalla. Letku saattaa vedettäessä tuntua kankealle, älä kisko vaan kierrä este – yksinkertainen viesti. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti