Mania on ihanaa

Mania? Siitä seuraa depressio? Se on kaksisuuntaista, niin kuin diagnoosiin kirjoitetaan. Mania, se on ihanaa. Se on kuin näkö synnynnäisesti sokealle, lahja jota ei voi edes kuvitella mitä se on. Se on paratiisi, se on tietoisuus ilman ajattelun harhaa. Se on tekemistä, logiikkaa vailla vertaa. Mutta onko se maniaa? Onko maniaa, kun tietää, että elämässä mennään nyt väärään suuntaan ajatusten muodostamaa valheellista harhaa noudattaen, onko se sairautta kun näkee ja tiedostaa?

Huoli, toisten ihmisten. Suvaitsemattomuus ja kivet kourassa, halu eristää uhka(t). Siksi ovat laitokset, virkavalta ja instituutiot. Normaaliutta suojelemaan. Huonokin diktatuuri on oikeudenmukaisempi kuin tämä normaaliutta tukeva demokratia. Näin se on, noitaroviot palavat jälleen. Demoneita palvotaan, koska ne kuuluvat tähän aikaan. Aikaan, joka on ihmisen itsensä luoma harha. Elämä on elämistä varten, elämisen tuottamat himot ja halut markkinoinnin välineinä. Jano, joka ei tyydyty kuin hetkeksi kun jotain saa. Elämän jano, kun pitäisi nauttia ja elää tätä hetkeä. Elämän ilosta pitäisi nauttia, ainainen jano kuihduttaa. Janoon kuolee, ilo antaa suunnan elämään.