Minällä tarkoitan sielua, egolla ”valeitseä”. Mikä sitten on sielu?
Wikipedian mukaan sielu on:
"Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan. Näkemystä, jonka mukaan ulkomaailmaa aistiva aineellinen keho ja ulkomaailmasta tietoinen aineeton tajunta tai sielu ovat kaksi eri asiaa kutsutaan dualismiksi Aiemmin sana sielu oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin ”sielutieteeksi”), mutta nykyään sielu on useimmiten yksinomaan uskonnollinen käsite.
Sielu-käsitteellä on tiettyjä yhtäläisyyksiä nykyisen psykologian ja mielenfilosofian mieli-käsitteen kanssa. Varsinkin useat uskonnolliset perinteet kuitenkin katsovat sielun olevan kuolematon ja lisäksi mahdollisesti olleen olemassa ennen sen liittymistä ruumiiseen. Muun muassa materialismi ja yleensä ateismi eivät hyväksy tällaisen sielun olemassaoloa." (www.wikipedia.fi.)
Suora lainaus Eckhart Tollen kirjasta ”Läsnäolon voima”, josta oivallus sielun olemassaolosta tulee hyvin esille:
"Melkein kolmekymmentävuotiaaksi olin lähes jatkuvasti tuskan vallassa. Välillä koin syvän depression kausia itsemurha-ajatuksineen....
Eräänä yönä, vähän sen jälkeen kun olin täyttänyt 29 vuotta, heräsin aikaisin aamulla täydellisen kauhun vallassa. Olen usein ennenkin herännyt sellaiseen tunteeseen, mutta tällä kertaa se oli hurjempi kuin milloinkaan ennen. Yön hiljaisuus, huonekalujen epämääräiset ääriviivat huoneen pimeydessä, ohi menevän junan etäinen ääni – kaikki tuntui niin vieraalta, niin vihamieliseltä, niin täydellisen merkityksettömältä, että se synnytti syvää inhoa maailmaa kohtaan. Kaikkein vastenmielisintä oli kuitenkin oma olemassaolo. Miten ihmeessä jatkaa elämistä tämän kurjuuden tuskan kanssa? Miksi jatkaa elämistä ja tätä ikuista taistelua? Tunsin, miten tuo syvä, tyhjäksi ja olemattomaksi tulemisen halu kasvoi paljon voimakkaammaksi kuin vaistomainen halu elää.
En voi elää itseni kanssa. Tämä ajatus toistui toistumistaan mielessäni. Yhtäkkiä tiedostin, miten kummallinen tuo ajatus oli. Olenko yksi vai kaksi? Ellen voi elää itseni kanssa, täytyy olla kaksi minää: ’minä’ ja ’itse’, jonka kanssa ’minä’ ei voi elää”. Ajattelin: Ehkä vain toinen niistä on todellinen.
Olin niin ymmälläni tästä oudosta oivalluksesta, että mieleni pysähtyi. Olin täysin tietoinen, mutta ajatuksia ei enää ollut. Tuntui kuin olisin joutunut jonkinlaisen energiapyörteen imuun. Ensin liike oli hidasta ja sitten se kiihtyi. Hurja pelko valtasi minut, ja aloin vapista. Kuulin sanat älä vastusta ikään kuin sisältäni. Tunsin joutuneeni imaistuksi tyhjyyteen. Tuntui kuin tyhjyys olisi pikemmin ollut sisälläni kuin ulkopuolellani. Yhtäkkiä pelko oli poissa, ja päästin itseni putoamaan tuohon tyhjyyteen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä sitten tapahtui.
Heräsin ikkunani takaa kuuluvaan linnun sirkutukseen. Sellaista ääntä en ollut kuullut koskaan aiemmin. Silmäni olivat yhä kiinni ja näin kallisarvoisen timantin kuvan. Niin, jos timantti pystyisi ääntelemään, tällaista se varmaankin olisi. Aukaisin silmäni. Aamunkoiton ensimmäiset valonsäteet siivilöityivät ikkunaverhojen lävitse. Vailla yhtään ajatusta tunsin, että valoa on suunnattoman paljon enemmän kuin tajusinkaan. Tuo verhojen lävitse hohtava pehmeä kirkkaus oli rakkaus itse. Kyyneleet nousivat silmiini. nousin ylös ja kuljeskelin ympäri huonetta. Tunsin huoneen ja kuitenkin tiesin, etten ollut koskaan ennen nähnyt sitä todella. Kaikki oli raikasta ja koskematonta, ikään kuin se olisi vasta saanut alkunsa..."
"Läsnäolon voima"-teoksen lainaus on hyvin kuvannettu valaistumis-kokemus, jonka Eckhart Tolle meille kertoo. Sen perustavaa laatua oleva oivallus on yksinkertainen, niin yksinkertainen että se ihmetyttää. Ego suojelee itseänsä todella voimallisesti, ja oivalluksen syntymiseen tarvitaan usein suurta kärsimystä. Egon pitää romahtaa! Tämä aiheuttaakin kysymyksen, onko ns. sairauksillakin viesti? Onko niiden tarkoitus herättää ihminen 'valeitsen' pauloista? Onko syöpä tai muu vakava fyysinen tai psyykkinen sairastuminen, joka aiheuttaa suurta kärsimystä herättelyä todellisuuteen? Mikä on lääkkeiden osuus? Vievätkö lääkkeet mahdollisuuden heräämiseen? Eckhartin kokemus muutti hänen koko elämänsä, hän ei kokenut enää tuskaa omassa elämässään ja kirjoitti henkisen oppaan ihmisille haluten antaa tienviittoja olemisen ilon löytymiseksi. Minä kirjoitan tätä kirjoitusta samasta syystä, haluan suunnata ihmisiä pois mielen luomasta hirviöstään ja antaa mahdollisuuden löytää syvin omin olemuksensa. Yksinkertaisesti tämä on "itsemurha", egon kuolema, ennen fyysistä kuolemaa. Ja elämä voi saapua.
Miten voit saada sielusi, syvimmän olemuksesi osaksi itseäsi? Kuka minä olen? Minäsi on sielu, jonka on mahdollista tarkkailla mielesi vallannutta ajattelijaa, egoa; sen ajatuksia, tunteita ja emootioita (= mielen keholle lähettämät tunteet). 'Minä olen' on tietoisuus, joka tunnistaessaan itse itsensä vaatii tietoisuutensa takasin mieleltä tullakseen jälleen tietoiseksi itsestään. Minän ottaessa paikkansa elämässäsi, kärsimys lakkaa ja oleminen alkaa. 'Minä' on jumalolemuksesi/sielusi ja synonyymi sanoille Jumala, Budha ja Allah. Nämä nimet on kuitenkin vain sanoja ja ne ovat saaneet niin paljon mielen sävyttämiä merkityksiä, että en niitä jatkossa aio käyttää. 'Minä', se on neutraali ja vähemmän väärinymmärettävissä oleva muoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti